Mainz on toista maata – tänne tulimme kiinnostuneina ja emme pettyneet. Mukava saksalainen Reinin rannan kaupunki, jossa kaikkea muutakin kuin turistin pyydystä tarjolla.
Käskynjakoa laiturilla ennen kaupunkikävelylle lähtöä. Ekana kohteena oli tanskalaisen arkkitehdin Arne Jacobsenin suunnittelema kaupungintalo, rakennettu 1974. Alla kuvassa Leena jo näkyy palaavan kierrokselta, mutta ei anneta tämän häiritä.
Kaupungin suuri poika on Guterberg, joka ainakin eurooppalaisille keksi kirjapainotaidon. Ihan merkittävä keksintö, ja kaupungissa on museo, jossa tätä oikein hyvin kuvataan.
Gutenbergin pääkuvan on tehnyt Wäinö Aaltonen, kuten taulusta näkyy, mutta siinä Aaltosta mainitaan professoriksi, vaikka oikeasti pitäisi olla Akateemikko! (Kukahan tämän huomasi?)
Torielämä oli vilkasta ja elintarviketarjonta suorastaan pisti vähän kateelliseksi. Mukaan ei kuitenkaan ostettu kuin yksi omena, pieni juusto ja kaksi pretseliä, jotka myöhemmin nautittiin hytissä Moselilaisen valkoviinin kera aivan onnistuneesti.
Vanhaa kaupunkiakin on sopivasti Mainzissa olemassa, uudelleenrakennettuna toki, sillä sodan jaloissa tuli aika valmista täälläkin. Alla Schillerplatz:in Fastnachtsbrunnen muistomerkki (viittaa saksalaiseen karnevaaliin helmikuussa) ja pari matkaajaa.
St Stephans kirkossa on Marc Chacalin tekemät lasimaalausikkunat, koko kirkon kattavasti, voimakkaan sinisen sävyiset. Vaikutelma on mahtava!
A