Lorelei

Ich weiß nicht, was soll es bedeuten,
Daß ich so traurig bin,
Ein Märchen aus uralten Zeiten,
Das kommt mir nicht aus dem Sinn.
Die Luft ist kühl und es dunkelt,
Und ruhig fließt der Rhein;
Der Gipfel des Berges funkelt,
Im Abendsonnenschein.

Die schönste Jungfrau sitzet
Dort oben wunderbar,
Ihr gold’nes Geschmeide blitzet,
Sie kämmt ihr goldenes Haar,
Sie kämmt es mit goldenem Kamme,
Und singt ein Lied dabei;
Das hat eine wundersame,
Gewalt’ge Melodei.

Den Schiffer im kleinen Schiffe,
Ergreift es mit wildem Weh;
Er schaut nicht die Felsenriffe,
Er schaut nur hinauf in die Höh’.
Ich glaube, die Wellen verschlingen
Am Ende Schiffer und Kahn,
Und das hat mit ihrem Singen,
Die Loreley getan.

Heinrich Heine, 1822 (1799-1856)

Sieltä lähestyy tarunhohtoinen Lorelei-kallio, josta tuo yllä oleva saksalaisen perinteen merkkiruno kertoo. Oppaan kertoman mukaan Rein on tässä ollut hyvin vaikeasti navigoitava, vahva virtaus, kapea väylä, hiekkasärkkiä ja karikkoja. Moni laiva on haaksirikkoutunut, ja tämä on johtunut Lorelei-taruhahmon viettelevästä kuiskinnasta.

Nyttemmin väylää on parnannettu, räjäytetty auki ja navigointi sujuu, vaikka liikaa tilaa ei ole vieläkään.

Säätila meillä on huomattavasti kohentunut.

Yllä Schönbrunnin linna, yksi tosi monista tämän jakson varrella harjun tai vuoren päällä olevista linnoista ja linnoituksista. Tämä niistä komeinpia ja taitaa olla tänä päivänä vielä käytössä, asutus tai hotelli.

A

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.