Lastuja lainehilta – eli ajatuksia matkoilta

Tämä on blogitarina matkasta Amsterdamista Baselin Reiniä pitkin. tarina syntyi sitä mukaa kuin matka edistyi,  ja niinpä päällimmäisenä oli aina viimeksi kirjoitettu päivä.

Nyt kun matka on valmis, niin käänsin tämän ympäri, niin, että tarina etenee oikeassa aikajärjestyksessä.

Aarne

 

Synttärit!

Yllätys!

Yhtäkkiä havahduimme siihen, että tarjoilijat ja koko henkilökunta tuli pöytäämme, joku soitti kitaraa ja kaikki lauloivat “Happy Birth too youuuu!” – olikin Marjan synttäri!

Vieläpä hyttiinkin oli tomitettu pullo kuohuvaa, johon jouduimme osallistumaan!

Aarne

Suluissa

No niin, makkara lähti liikkeeseen ja eipä aikaakaan niin saavuimme ensimäiseen sulkuun. Alkuun matka kulkee pitkin Amsterdam-Rhein kanavaa, mutta illan suussa tuullaan jo oikealle joelle, Waal nimeltään, joka on yksi Reinin laskuhaaroista. Sitä sitten lähdetään kelaamaan kohti Reiniä ja Bonnia.

Marja nappasi iPadillaan kuvan sulusta:

A

Onko Amsterdamissa punkkeja?

Minä löysin itsestäni punkin tänä aamuna. Ennen kuin tiesin sitä punkiksi sain nyppäistyä siitä puolet. Olavi sitten pinsettien ja kynsisaksien avulla kaivoi osan pois. Jäljelle jäi rippeet. Ulkomailta tuodaan luteita ja torakoita, mutta punkki on niin last summer.

Tämä on toistaiseksi ollut jännittävintä. Saulin ja Jennin vauvauutinen kyllä sähköisti koko suomalaisryhmän.

Kun risteilijäin ikärakenne on homogeeninen, niin huomaa muitakin yhteneväisyyksiä. Miehillä on ruutupaitoja ja villapuseroita. Naisilla on raitapaitoja. Kaikilla on farkut. Kutimia on muillakin.

Laiva lipuu hiljalleen kanavaa pitkin kohti Waalia ja sitten Reiniä. Vettä sataa ja sataa huomennakin. Ensimmäinen sulku on läpäisty. Odottamassa on 18. Itse asiassa vain 17, sillä yhden läpi ajetaan parhaillaan. Hyttien seinän levyinen ja korkuinen ikkuna on pidettävä kiinni, muuten sulkutulva sylkäisee sisälle. Matto on nytkin märkä.

M

Reinillä

Tiistaiaamu valkenee ja olemme jo kyntäneet Reiniä yön lävitse, lähestymme Kölniä. Aamu valkenee vielä sumuisena, mutta oppaiden puheissa on jo kirkkaampaa säätä luvassa.  Ajamme läpi  Kölnin kohta puoleen, nyt vasta nautittu maalaisesta ja teollisesta esimaisemasta. Kölnin jälkeen kiinnitymme Bonniin, josta bussin avulla itse Kölniin tutustumaan. Siellä kun ovat kuulemma kaikki laituripaikat kongressivieraiden majoituslaivojen käytössä.

A

Kölnissä

Kölniin sitten mentiin Bonnista bussilla, noin puoli tuntia, kun ensin oli kiinnitytty toisen risteilylaivan kylkeen,  jonka läpi sitten lampsittiin maihin. Tutustumiskohteina olivat Kölnin mahtava tuomiokirkko ja vanhakaupunki, jossa tehtiin kävelykierros.

 

Tässä vertailuun kaksi tyyliä tehdä lasimaalauksia, uusi ja vanha!

Roomalaisen kadun pohja oli kaivettu esiin pieneltä matkalta. Köln on alkuaan Roomalainen varuskunta, joka on perustettu 40 v eKr, alkuperäiseltä nimeltään Colonia Claudia Ara Agrippinensium, josta nimi Cologne -> Köln.

Yllä vanhaa kaupunkia ja alla opas esittelee talon seinässä olevaa merkkikylttiä, joka kertoo mihin korkeuteen Reinin vesi oli noussut tulvissa vuonna 1995.

Oppaan aika pitkään tarinoitua Kölnin paikallisesta, tarkkaan kontrolloidusta oluesta, nimeltään Kölsch, piti sitä päästä kokeilemaan. Kauniit lasit oli tällä kertaa paras puoli kokemuksesta.

A

Wunderland Frank Kunert

Boppardin ruhtinaslinnan museossa oli myös otsikon mukainen näyttely. Tämä Frank on hauska veikko, joka rakentaa outoja, todellisen näköisiä pienoismalleja, noin puolen metrin kokoisia ja ottaa niistä sitten korkealaatuisia valokuvia, joissa ne asiat näyttävät ihan todellisilta. Paitsi, että siellä on aina joku juju, eli eivät todellakaan esitä todellisuutta.

A

Maisemat vaihtuvat

Kovasti on tullut esiteltyä Reinin rantojen kauniita maisemia viinitarhoineen ja ruskametsineen. Totuuden nimessä myös littanampaakin ja teollisempaakin maisemaa löytyy.

A

Koti laivassa Reinillä

Reinillä liikkuu huvimatkalaivojen lisäksi huomattava määrä rahtialuksia. Samanlaisia pitkiä ja matalia, kuin huvilaivatkin – mitat tulevat siltojen ja sulkujen mukaan.

Hyvin pian huomiota kiinnitti näitten rahtilaivojen perähytin katolla säännönmukaisesti parkissa olevat henkilöautot.

Alkuun ajattelimme, että ehkä siinä kuljetettiin pari autoan muun rahdin mukana, mutta kun näitä oli kaikissa ja sitten nähtiin vielä satamalaitteita, joilla näitä autoja näppärästi nostetaan rantatielle, niin tultiinkin toisiin ajatuksiin. Siellä asuu yrittäjälaivassaan, se on koti, ja parkkipaikka on katolla.

Saksalaista tehokkuutta tämäkin – tai keskieurooppalaista – ja kertoo myös yksityisyrittäjyydestä, joka EU:n alueella tuntuu toimivan, vaikka Suomessa löytyisi varmaan montakin sääntöä, miksi näin ei voi tehdä.

A